Everything Must Go - 18 Years Later

Olen viettänyt lähestulkoon vuoteen 1996 verrattavaa Manics-kevättä. Minä ja James olemme molemmat 18 vuotta vanhempia, mutta jotain on sentään paremmin: MTV:n Hanging Outin livevetojen sijaan näin bändin toukokuussa kahdesti.

Yllä livenä nähty alkuräjähdys, jonka jälkeen mikään ei ole fanitytön mielessä ollut enää samanlaista. Everything Must Go -levyn biisien sanojen ulkoaopettelu ja vanhojen lehtijuttujen metsästäminen ajoi keväällä -96 Allardtin pääsykoekirjan ohi. Kirjaa en enää osaa ulkoa sanasta sanaan, biisit osaan.

Levyä en saanut sen julkaisupäivänä ostettua, sillä pikkukaupungin levykauppa oli myynyt sen loppuun jo ennakkoon. Kävin hakemassa levyn viikon kuluttua ruusu toisessa ja ylioppilaslakki toisessa kädessä.

Hyvää syntymäpäivää, kaikkien aikojen levy!
xxx

Lip Sync Battle

Luen iltaisin ennen nukkumaan menoa esiteineille tarkoitettua Leslie Simonin kirjaa Geek Girls Unite: How Fangirls, Bookworms, Indie Chicks, and Other Misfits Are Taking Over the World. Parasta kirjassa ovat listaukset filmeistä, kirjoista, musiikista ja sarjakuvista, joita jokaisen fangirlin tulisi tuntea.

Tietenkin kirjassa kerrotaan myös stereotyyppisen poikakaverin ihannemalli. Filmeistä innostuneelle tytölle sopisi kirjan mukaan parhaiten Joseph Gordon Levitt -poika. Muutama päivä sitten Joseph näytti mallia Late Nightissa. Jimmy Fallon harvoin jää toiseksi, mutta nyt oli tyytyminen kisan kolmanteen sijaan. Suosittelen alla olevaa pätkää - Geek Girls -kirjasta en ole yhtä innoissani.

Hope in my past

Olen tänään sekä hyper että äärettömän surullinen. Stereoissa soivat vuorotellen Lemonheads ja Beastie Boys.

Kaikki aina kasautuu.

Nyt saa kuitenkin fangirling ottaa niskaotteen - olenhan vihdoinkin opetellut Confettin sanat ulkoa illan keikkaa varten. Tänään palaan takaisin 90-luvulle suosikki-slackerini johdattamana.

Can love you till the day I die

Luin hihkuen viimeisimpiä uutisia Beetlejuicen kakkososan etenemisestä ja törmäsin siinä sivussa Dark Shadowsin traileriin. Kerroinko jo, että trailerit ovat elokuvissa parasta?

Lupaan istua ensi-illassa päälläni musta-valkoraidallinen Burton-mekkoni ja juoda verenpunaista Slushia. Taas yksi lisäsyy odottaa toukokuuta!

Dream of the 90's is alive in Portland

Talvilomaviikon sarjavinkki on Portlandia. Popkulttuurilla mielensä räjäyttänyt sketsisarja vie meidät mukanaan unelmaan 90-luvusta, Portlandia-mielentilaan ja Women & Women First -kirjakauppaan.

Sarjassa näyttelevät SNL:sta tuttu Fred Armisen ja riot grrrl -bändi Sleater-Kinneyssä soittanut Carrie Brownstein. Taustajoukoissa taas vaikuttaa muun muassa 30 Rockin ja Up All Nightin tekijöitä.

Tsekkaa: Put A Bird On It! -sketsi ja sen innoittama twee design -meemi.

Home is where I want to be

Kun googlettaa haun "old Robert Smith", saa hakutulokseksi tämän trailerin:



Menkää katsomaan - sielu saa levätä tunnin ja 58 minuuttia. Ja leffasta ulos tullessa päässä soi se biisi.

What kind of bird are you?

Wes Andersonin seuraavan leffan traileri on täällä! Moonrise Kingdomista on tihkunut tähän asti vain hyvin vähän tietoa, mutta ainakin traileri on täyttä Andersonia. Oma suosikkini Jason Schwartzman seikkailee taas mukana - ja tietysti myös Bill Murray.